24.11.2014

Reaktioita




Oletko joskus huomannut reagoivasi johonkin tilanteeseen yllättävän voimakkaasti?  Tai torjutko tietynlaiset ihmiset vain muutamien eleiden, ilmeiden tai tapojen vuoksi?  Vältteletkö tietynlaisia tapahtumia?  Nouseeko sisältäsi tunteita, joiden olemassaolosta et ollut tietoinen, kun joudut haasteelliseen tilanteeseen?

Joskus villin 90-luvun aikaan Suomessakin vaikutti ns. Toronton herätys tai Toronton siunaus.  Sille ominaista olivat ylistyslaulut, "vapautunut" käytös, eloisat rukoushetket ja hallitsematon nauru.  Katselin itse hieman vierastaen tällaista käyttäytymistä ylistyskokouksissa ja nuortenleireillä, joissa sitä myös esiintyi.  En itse osannut kaivata maassa kierien nauramista, vaikka se Pyhän Hengen täyteyttä olisikin.  Voisihan Henki minut näin täyttää vaikka olisin yksin kotona, ajattelin enkä mennyt rukousjonoihin. Toronton siunauksen myötä seurakunnassamme tapahtui jakaantumista ja osa lähti lopullisesti omille teilleen, ryhminä tai yksin.  Katselin silloin aika nuorena tätä aikuisten tukkanuottasilla olemista ja minussa heräsi reaktio.

Reaktioni oli, että jos Pyhän Hengen täyteys ja oppi Hänestä on tällaista, en halua olla missään tekemisissä Pyhän Hengen kanssa.  Niinpä jonkin aikaa Toronton siunauksen pyyhkäistyä seurakuntamme läpi kovetin sydämeni opetukselle, Raamatunpaikoille ja lauluille, joissa oli Pyhä Henki aiheena.  En halunnut kuulla Hänestä mitään.

Oliko reaktioni oikea?

Minulle se oli tapa suojautua joltakin, jonka olin kokenut epämukavaksi, vieraaksi, jopa uhkaavaksi ja jonka huonoja hedelmiä olin nähnyt.

Taustalla oli kuitenkin paljon hyviä kokemuksia Pyhän Hengen toiminnasta, täyteydestä ja lahjoista.  Omien vanhempien terve suhtautuminen varmasti auttoi paljon, vaikka kaveripiiristä osa olikin innoissaan torontolaisesta vapautumisesta.  En siis lopullisesti sulkenut Henkeä pulloon.  Tänä päivänä ymmärrän Pyhän Hengen kauneuden ja tarpeellisuuden elämässäni.

*** *** ***

Mieheni osti itselleen kirjan, jossa kerrottiin Suomen historiasta.  Eräs termi herätti kysymyksiä: herraviha.  Suomessa  esiintyy tietynlaista herravihaa, jolla on juurensa historiassa.  Epäluuloinen kyräily ja halveksiva uhmaaminen kohdistuvat keheen vain, joka on korkeammassa asemassa  ja oppinut.  Olipa se sitten papisto, aatelisto, ruotsalaiset, poliitikot, valtio, työnantaja... Niskavillat ovat pystyssä esivaltaa kohtaan.

Olen tavannut ihmisiä, joilla on hyvin voimakkaita reaktioita johtajuuteen.  Johtajia ei kuunnella, kunnioiteta eikä todellakaan heidän suosituksiaan noudateta.  Usein tällaisen henkilön taustalla on auktoriteettiaseman väärinkäyttöä seurakunnassa.  Heillä on kokemusta johtajista, jotka eivät ole harjoittaneet Jeesuksen näyttämää palvelevaa johtajuutta.  Johtajuus on ollut alistamista, oman aseman pönkittämistä ja toisten ihmisten hyväksikäyttöä.  Heidän johdettavina olleet ovat kärsineet henkisesti ja viimein paenneet pois.

Reaktiona on, että jos johtajuus on kontrollointia, toisten alistamista ja aseman väärinkäyttöä, johtajuus ajatusmallina torjutaan.  Luodaan maailmankuva, jossa ei ole johtajia - tai kaikki ovat johtajia.  Ketään ei tarvitse kuunnella eikä seurata, koska johtajan asema ei merkitse mitään.

Onko reaktio oikea?

Se on tapa suojata itsensä tulevaisuuden väärinkäytöksiltä.  "Ikinä enää en ole niin tyhmä, että annan jonkun toisen käskytellä itseäni vastoin tahtoani!".  On nähty vain huonot hedelmät.  Johtajuus, kaikenlainen johtajuus torjutaan.

Mutta samalla missataan se raamatullinen periaate, että johtajuus on jumalallinen ja hyvä asia, jonka tehtävänä on suojella, palvella ja auttaa toisia kasvamaan täyteen potentiaaliinsa.  Johtaja on vastuussa tehtävästään toisille ihmisille sekä viime kädessä Jumalalle.  Raamatullisessa johtajuusmallissa kukaan ei voi johtaa umpiossa, jossa ei koskaan voi kysellä tai haastaa tai jossa johtaja olisi kaiken kritiikin yläpuolella.

Pakenemisen ja torjumisen seurauksena ihminen voi olla kerta kaikkiaan rokotettu johtajuuden käsitettä vastaan.  Mutta pinnan alla kytee.  Usein tällaisesta tilanteesta lähtiessä asioista ei ole voitu puhua, omia tunteita ei ole voinut jakaa eikä väärinkäyttäjää saada vastuuseen teoistaan.  Kun kaikki tämä on jouduttu painamaan villasella, se näkyy voimakkaina reaktioina, yllättävinä purkauksina tilanteissa, jotka muistuttavat entisistä kokemuksista.  Huonon johtajuuden aiheuttamia haavoja ei ole puhdistettu eivätkä ne ole saaneet mahdollisuutta paranemisprosessiin vaan ne muodostavat piilotetun märkäpesäkkeen.  On kipua, joka kalvaa jatkuvasti, on kosketusherkkyyttä, joka välttelee auktoriteettejä.

Toisaalta, jos väärinkäytetty pääsee näkemään käytännön tervettä johtajuutta ja ymmärtää palvelevan johtajuuden merkityksen, hänellä on mahdollisuus jälleen uskaltaa asettautua jonkun toisen johtajuuden alle.  Palvelevan johtajapaimenen alaisuudessa voivat susien viiltämät haavat parantua ja tervehtyä.  Mutta tätä ei voi tapahtua, jos märkäpesäkettä ei löydetä, puhkaista ja tulehtunutta massaa puhdisteta pois.  Jos haavat ovat sisällä, tarvitaan sisäistä parantumista.  Sekin toimenpide sattuu, mutta on paljon parempi vaihtoehto kuin antaa haavan muhia vuosia.

Jäljelle jäävät arvet muistuttavat menneestä, mutta eivät dominoi tulehtuneesti koko ruumiin toimintaa.      

On mahdollisuus ymmärtää johtajuuden kauneus ja tarpeellisuus elämässään.


*** *** ***


Myötätuntoni on suuri niitä naisia kohtaan, jotka ovat kasvaneet hyvin ahdistavan naisrooliodotuksen alla.  Usein he ovat hiljaa kokemuksistaan, mutta joskus rakastavan ilmapiirin luodessa tilaa kipeillekin tunteille nämä kokemukset ja itku nousevat esiin.  Kokemuksissa voi olla elämä,  jossa naisille tuntuu oleman enemmän kieltoja ja käskyjä.  Elämä, jossa naisten mahdottomien asioiden lista on pitkä, mutta miesten mahdollisuudet ovat loputtomia.

Jos oma äiti tai muu tärkeä nainen elämässä on ollut pettynyt ja masentunut ja tyytymätön elämässään, osuudessaan ja rooleissaan, on luonnollista, että omalle kohdalle haetaan jotain muuta.  Entä jos oma isä tai muu tärkeä mies elämässä on vähätellyt, alistanut, dominoinut, pahoinpidellyt tai hyväksikäyttänyt elämänsä naisia?  Tai viljellyt puheessaan nainen vaietkoon seurakunnassa ja nainen oppikoon hiljaisuudessa ja vaimo alistukoon miehelleen-kaltaisia lauseita kuuntelematta ja ymmärtämättä naisen aitoja kysymyksiä.

Jos lapsuudenkodin tai kotiseurakunnan nais-ja miesmalleissa on ollut lakihenkiset mallit, voi vastareaktiona olla täysi kapina kaikenlaisia määräyksiä ja käskyjä kohtaan, joissa kohteena on naiset.  Jos omat unelmat on täytynyt haudata "siksi kun olet tyttö", se ei ole pikkujuttu.

Reaktiona voi olla kaiken sellaisen opetuksen hylkääminen, jossa naiselle olisi erilaisia käskyjä tai ohjeita kuin miehille.  On vaikea vastaanottaa ajatusta, että Jumalan luomakunnassa naisen ja miehen tarina olisi erilainen.  Sydän kovetetaan sellaisia opetuksia vastaan, että tulisi olla alamainen miehelleen tai pitää lapsia ja kotiansa elämänsä keskipisteessä.  Nainen voi jopa tukahduttaa ominaisuuksiansa, joita pidetään 'naisellisina' ja korostaa piirteitänsä, joita pidetään 'maskuliinisina'.

Raamatun lukemisessa mennään niin pitkälle, että jopa kielletään Paavalin koskaan kirjoittaneenkaan erityisiä nais-jakeita.  Sen on täytynyt olla joku muu.  Selitetään nämä jakeet ovat aika-ja kulttuurisidonnaisiksi sekä kielletään niiden sovellus nykyaikaan.

Moni sanelee selvät säännöt parisuhteelle ennen kuin uskaltautuvat tahtomaan.  Toiset kulkevat seurakunnasta toiseen hakien väljiä vesiä, joilla ei ahdista.  Jotkut pelkäävät vanhemmuutta; ihmisen ja uskon mallin välittämistä avuttomalle lapselle.  Kun tässä juuri ja juuri itse selvitään.

Onko reaktio oikea?

Se on tapa pitää kiinni oikeudestaan tehdä elämässään ja erityisesti ihmissuhteissaan mitä itse kokee hyväksi.  On nähty lakihenkisen mallin kivikovat säännöt ja ne taakat, joita naisten hartioille on laskettu.  Reaktio suojelee itseä toisten odotuksilta, joihin ei pysty vastaamaan.  Sydämen suojamuuri pysäyttää tukahduttavat sanat.

Mutta suojamuuri pysäyttää myös Jumalan rakastavan tahdon naisen kohdalle.  Sinut on luotu naiseksi.  Se on erilainen osa kuin miehellä.  Se on kaunis ja hyvä asia.  Maailma tarvitsee naisia, jotka eivät pelkää olla naisia.  Jotka eivät pelkää sanapareja naisen asema, naisen roolit, naisen vastuu, vaan näkevät niissä naisen mahdollisuudet!

Jollei nainen näe millaista on todellinen naiseus ja todellinen miehisyys, uskaltaako hän antautua olemaan nainen?  Uskaltautuuko hän rakastamaan omaa naisellisuuttaan ja miehen miehisyyttä?  Uskaltaako hän nähdä naisille Raamatussa annettua mahdollisuutta olla vahva apu, ezer, jossa roolimallina eivät ole kynnysmatot tai värittömät, mauttomat ja hajuttomat nutturapäät, vaan Jumala itse.

Jos seurakunnan johto ei arvosta naisten apua tai ei kunnioita sitä asemaa, jonka Jumala on naisille antanut miesten elämässä, he tekevät suurta hallaa koko laumalleen.  Se ei tarkoita sitä, etteikö naisia pidä opettaa, ihan niinkuin miehiäkin, käyttäytymään evankeliumin arvon mukaisesti ja antamaan kielensä ja mielensä hallintavallan Pyhälle Hengelle.  Mutta naisten huomiotta jättäminen ja vaientaminen ja pyhäkoululuokkiin sulkeminen ei ole jumalallinen malli seurakuntaperheelle.

Jumalan kutsu naisille on auttaa, pelastaa, puolustaa, lohduttaa, tukea, suojella, Hänen oman esimerkkinsä mukaan.  Hänen jalanjäljissään voi löytyä se totuus, että naiseus ja miehisyys eroineen ja yhtäläisyyksineen ovat kauniita ja tarpeellisia asioita elämässä.


*** *** ***

Tunnistatko sisimmästäsi asiat ja aiheet, joissa olet haavoittunut?  Erilaisia reaktioita ja purkauksia varmasti jokainen kokee elämänsä aikana.  Ei ole olemassa täydellisen kokonaista ihmistä.  Kaikkia meitä on sivaltanut synti.  Joskus haavat tuo toisten väärinteot, joskus omat väärät valinnat, aina paholaisen innokkaasti auttaessa.  Tärkeää on oppia tunnistamaan alueet, joilla reagoimme ja kaivaa esiin reaktion juuri: mitä valheita olen uskonut elämässäni?  Kun tämän kaiken luovuttaa Jeesuksen käsiin, voi Totuuden nimessä kokea parantumisen ja eheytymisen.

Oikea opetus aiheesta eli terve oppi tuo totuuden esiin.  Hyvät roolimallit, jotka elävät Jumalan tahdon mukaan tuovat toivoa meille muillekin.  Viisaat vierelläkulkijat voivat opastaa todellisen avun luo.  Jumalan antamat elämänohjeet ovat kauniita ja tarpeellisia vielä tänäkin päivänä.



Kuva:
FreeDigitalPhotos.net
"Shouting Young Lady" by imagerymajestic

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa keskustelemaan!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...